Laivuelentämisen aloittaminen

Arkistojen kätköistä löytyi joskus vuonna 2004 kirjoiteltuja ajatuksia oman laivueen mietittäväksi niin tulokkaille kuin konkareillekin. Harrastukseen parissa on nyt vuonna 2018 taas uusia soolo- ja offline-lentäjiä, jotka ehkä miettivät liittymistä johonkin laivueeseen. Julkaisen nämä rivit ihan sillä ajatuksella, että niistä olisi tulokkaalle ohjenuoraksi sekä muistutukseksi meille konkareille, että emme unohtaisi miten jännittävää ja vaikeaakin laivueessa lentämisen aloittaminen oli.


Yleisesti


Uusien kuljettajien saaminen laivueeseen on ehkä vaikeimpia asioita virtuaalilentämisen saralla. Pitäisi löytää henkilö, jota et välttämättä tunne entuudestaan lainkaan, sopimaan yhteisöön jossa kukaan ei edes näe toisiaan ja kanssakäyminen tapahtuu pelkän kasvottoman puhumisen avulla. Oikeassa elämässä samassa laivueessa olevat eivät välttämättä tulisi lainkaan toimeen. Toinen on kettutyttöjä kannattava vegaani, toinen harrastaa moottoripyöräilyä liivikerhossa ja syö raakaa lihaa aamiaiseksi.

Pelkkä ääni kuitenkin mahdollistaa sopuisan yhteiselon, jos suusta tulevat sanat pysyvät rajoissa jotka hiljalleen muovautuvat porukan ympärille. Laivueeseen hakeutuminen on mielenkiintoinen valinta joka saattaa syntyä monista seikoista. Yksi katsoo kotisivujen antia ja huomaa haluavansa päästä osaksi moista roolileikkiä, toinen tuntee jonkun jo valmiiksi jossain laivueessa. Osa ystävystyy yksin lennellessään johonkin laivueeseen kuuluvan kanssa, jotkut saavat kovaakin värväämistä osakseen, koska taidot on huomattu ja eikä kaveria saa päästää muiden laivueiden listoille. Miten se sitten tapahtuukin, liittyminen on vasta alku pidemmässä prosessissa. Värvääjän ongelmana on tietysti se, miten hän määrittelee hakijan sopivuuden porukkaan.

Halutaanko joukkoon 15-vuotias virtuoosi, joka lakaisee taivaan aina ilmaan noustuaan, vai 50-vuotias nestori joka ei oikein näe pieniä pisteitä, mutta on ihan mahdottoman mukava seuramies radiossa, kun odotellaan lentoja alkaviksi? Kompromisseja varmaan kaikki toivovat, mutta joskus on pakko valita näistäkin vaihtoehdoista. Valinnat näkyvät usein sitten laivueen yleisilmeenä. Jotkut ovat suorituspainotteisia, toiset leppoisia puuhasteluporukoita joissa kaikkien yhteiseen viihtyvyyteen panostetaan. Värväys aloitetaan hakijan hakemuksen käsittelynä. Siinä kerrotaan hakijan pääpiirteet: ikä, lentokokemus simulaattoreissa ja oikeassa elämässä sekä esitellään muuta harrastukseen liittyvää tietämystä. Jo hakemuksesta voidaan nähdä, onko kyseessä alan harrastaja jolle konetyypit ovat tuttuja kuin taskunpohjat, vai kaveri joka luuli Suomen taistelleen liittoutuneiden puolella talvisodassa.

Koelento on suorite jonka harva unohtaa. Takaraivossa jyskyttää pyrkimys osoittaa taitonsa, mutta jännitys saa kädet hikoilemaan ja monet tutut asiat unohtuvat kun adrenaliini velloo suonissa. Koelento ei saisi olla liian vaativa. Hakija saattaa olla hyvin kyvykäs yksilö, mutta tilanne saattaa olla liikaa todellisten taitojen osoittamiseen. Testi meneekin hermoilun takia pipariksi. Testien pitäisi olla tarkkaan mietittyjä: mitkä ovat ne perusvaatimukset jotka on ehdottomasti täytettävä ja mitä asioita voidaan korjata jälkikäteen?

Laivueen ykköstykin kanssa käytävä kaksintaistelu ei välttämättä ole paras vaihtoehto hakijan kykyjen testaamiseksi. Jos hakija voittaa, se asettaa tulevan yhteistyön vaakalaudalle. On vaikea selittää paremmalleen, mitä hänen pitäisi tehdä. Laivue on tavallaan menettänyt kasvonsa. Toisaalta hakijan totaalinen nöyryyttäminen saattaa painaa sen vähänkin itseluottamuksen maanrakoon eikä toivottu kehitys tapahdukaan enää julkisen selkäsaunan jälkeen normaalisti. Parhaimmillaan testilento suoritetaan kaikessa rauhassa. Katsellaan vaikka ihan perusjuttuja aluksi ja kartoitetaan mitä hakija oikeasti osaa ja mitä hän luulee osaavansa.

Testaamisen tärkein osuus on kuitenkin jotain muuta kuin lentäminen, nimittäin hakijan kuunteleminen ja hakijan kyvykkyys kuunnella. Tässä vaiheessa testaajan pitäisi miettiä, miten kaverin tyyli puhua ja keskustella sopii muun porukan tyyliin. Onko mies hirveä hössöttäjä? Saako hän lainkaan suutaan auki? Virtuaalilentämisessä suurin aika kuluu joutavia joristessa lennon alkamista odotellessa ja tämä vaihe on joko sitä illan mukavinta aikaa tai sitten se on se kiusallisin vaihe, kun yhteisiä puheenaiheita ei löydy, lukuun ottamatta lentomallinnuksen haukkumista. Hakijan kyky olla sopivan sosiaalinen, omata mukavat jutut ja kyky olla myös miellyttävää kuultavaa radiossa on vähintään yhtä tärkeätä kuin tappavat taidot ilmassa.


Millainen on hyvä hakija?

Laivueeseen hakeva henkilö on ihannetapauksessa ilmailukärpäsen puraisema jo lapsesta saakka. Ilmojen Korkeajännityksiä saattaa olla vielä aikuisiässäkin kellarin nurkkauksessa, samoin kuin koirankorville luettuja joppekarhusia. Eri konetyypit tunnistetaan vaikka unessa. Jonkinlaista teknistä faktatietoutta saattaa löytyä siitä rakkaimmasta konetyypistä, josta ne kaikki pienoismallit tuli joskus rakennettua.

Hyvä hakija antaa muiden rauhassa tutustua itseensä ja juttuihinsa välttäen liiallista esiin tunkemista. Jokaisessa laivueessa on muotoutunut hierarkia, jota noudatetaan, vaikka sitä ei missään lukisikaan. Tällaisten seikkojen havainnointi on yksi tärkeimmistä asioista porukkaan pääsemisessä. Uusi tulokas oppii miten homma käytännössä pyörii, vaikka olisi kotisivuilta saanut erilaisen kuvan. Hakijan kannattaa alussa nöyrästi noudattaa annettuja ohjeita ja käskyjä, olivat ne sitten miten hulluja hyvänsä. Myöhemmin voi sitten korjailla muiden jakamaa väärää tietoutta, mutta vuosikausia laivueessa olleen konkarin oikominen heti ensimmäisenä päivänä saattaa olla vikatikki, joka muistetaan pitkään.

Hakijaa saatetaan myöskin koetella tarkoituksella ihan paineensietokyvyn mittaamiseksi. Kestääkö uusi kaveri kritiikkiä toimistaan lainkaan? Lentotaidon osalta ei kannata sanallisesti päteä liikaa. Taidot kyllä huomataan nopeasti, jos sellaisia on. Kaikkien kannalta on edullisempaa, jos kehut tulevat muusta kuin omasta suusta. Uudesta kaverista puhutaan vanhempien kesken. Varmat perussuoritukset ovat alkuun aivan riittäviä. Omat kikat kannattaa vaikka säästää takataskuun, jotta niillä pystyy vaikka laivuetreeneissä yllättämään konkarin!

Joskus tulokas saattaa hämmästyä, kun laivue ei olekaan tyytyväinen tulokkaan suorituksiin, vaikka vihua on tippunut eteen ja taakse. Syynä ovat yleensä lentäjän liian monet omat kuolemat - tiputuksista huolimatta. Tämä on usein dogfight-serverillä lentäneille kulttuurishokki. Laivueessa ei pääsekään aina ampumaan vaan huolehtimaan ainoastaan, että pääsee itse ehjänä kotiin. Hyvä hakija sopeutuu nauttimaan muiden onnistumisista huolimatta täydestä aselastistaan laskeutumisen aikana. Laivueessa ei ole yksilösuorituksia, ainoastaan yhdessä erikseen suoritettuja asioita.


Millainen on hyvä laivue?

Hyvä laivue on kuin mikä hyvänsä yhteisö, oli sitten kyseessä sitten urheilujoukkue tai vaikkapa työpaikka. Yksilöt saavat toisistaan parhaat puolet esiin, mikä heijastuu koko tiimin suorituksiin. Yhteenkuuluvuuden hienoin osoitus on kyky iloita toisten onnistumisista. Vaikka itse ei olisi päässyt ampumaan pitkiin aikoihin, siipimiehen tiputuksen ansiosta saavutettu voitto antaa rintaan lämpimän tunteen, kun lennellään kotiinpäin.

Hyvä laivue koostuu erilaisista persoonista, välillä hyvinkin värikkäistä sellaisista. Joskus stressaavienkin lentojen päätteeksi on hyvä, jos mukana on joku vitsi suussa syntynyt. Hän laukaisee masentuneen tappiomielialan jollain äärettömän huonolla, asiaan täysin kuulumattomalla jutullaan. Vastapainoksi pitää löytyä myös tasaisia kavereita, jotka hoitavat hommansa ilman suurempaa meteliä ja antavat tulosten puhua puolestaan. Nämä miehet eivät radiossa paljoa pulise, mutta heidän mukanaolonsa on kaiken A ja O. Ilman perussuorituksia ei mikään joukkue pysty ylläpitämään tasoansa. Huonon ja hyvän lennon ero kasvaa liian suureksi.

Laivue tarvitsee myös ykköstykit, kaverit jotka muuttavat uhkaavat tilanteet voitoiksi kerta toisensa jälkeen. On hyvin rauhoittavaa kuulla oman hätänsä keskellä, että varma suojelusenkeli on jo matkalla auttamaan. Virtuaalikuolema ei kosketa lentäjääni tällä kertaa. Parasta on, jos ero ykköstykin ja takuusuorittajan välillä ei ole suuri. Se nostaa laivueen henkeä aivan eri tavalla kuin jos joukossa on sekä kymmenen että jopa sadan tiputuksen lentäjiä. Laivueen yhteenkuuluvuutta lisää parhaiten tietoisuus siitä, että kaikilta vaaditaan aina parasta suoritusta, mutta vain kunkin omalla tasolla.

Jo pelkästään harrastusvälineiden erilaisuuden vuoksi kaikki eivät ole samalla viivalla: toinen lentää viimeisen päälle muokatulla huipputikulla, toinen halpaversiolla jolla ei edes pää käänny, vaan senkin joutuu tekemään näppäimistöltä. Kinastele siinä sitten siitä miksi kaveri ei ole mapannut trimmiä slideriin, kun kaarrot eivät suju tarpeeksi tiukasti. Suoritukset voivat olla huonoillakin välineillä huippuluokkaa, jos vain käyttää päätään. Tuhannen euron ohjain ei pelasta pinnoista jossa verenhimoiset Yakit pyörivät kahdeksikkoa Mersun ympärillä.

Hyvässä laivueessa myös huomataan, kun kuiva kausi päättyy. Silloin annetaan onnitteluja kovaan ääneen helpottuneelle ilmavoiton saajalle. Hyvä laivue myöskin aktiivisesti seuraa, laskeeko jonkun suoritustaso tavanomaisesta ja pyrkii vaikka lisäharjoittelulla tai jopa erilaisella lentotaktiikalla saamaan pilotin tehot käyttöön.

Kun yhteisen päämäärän parissa olevat lentäjät luovat keskenään tasavertaisen ympäristön, jossa kaikilla on tilaa hengittää ja olla oma itsensä, siitä muovautuu hiljalleen Hyvä Laivue.


Uskontunnustus

Minä olen addikti. En ole anonyymi vaan toimin salanimellä. Olen koukussa virtuaalilentämiseen ja virtuaalilaivueessa olemiseen. Ystäväni eivät ole virtuaalisia harrastuksen parissa, he ovat oikeita ihmisiä mutta en vain näe heitä ja puhuttelen heitäkin salanimillä. Olen enemmän yhteydessä kasvottomiin ääniin kuin oikeisiin ystäviini päivittäin. En tiedä äänien haltijoista oikeastaan yhtään mitään, mutta juttelen kuin olisin tuntenut heidät jo vuosikymmenet.

Vaimoni on jo tottunut siihen, että istun olohuoneemme nurkassa kuulokkeet korvilla höpöttäen ja nauraen itsekseni. Välillä alan huutaa kovaan ääneen, joka häiritsee hänen television katselua. Hän lisää vastavuoroisesti volyymia, kunnes se alkaa häiritä höpöttämistäni nurkassa ja en kuule oliko vihu kutosessa!

Ymmärrän kuitenkin vihjeen ja koitan selittää Yakista takanani pinnoissa, tarviten välittömästi apua kohteesta lounaaseen. Hän katsoo minua jotenkin oudosti ja toteaa päätään puistaen, että enpähän ainakaan juo viinaa kaiket illat.

Vaimohan on ihan hassu; en tietenkään juo viinaa, jos olisin humalassa en pääsisi sotalennolle Laivueen mukaan….!!



- Redwing